Maaliskuussa kävin aneyrusmaleikkauksen tarkastuskontrollissa. Aikaa oli kulunut jo puoli vuotta, joten kontrolli oli syytä tehdä ajallaan. Neurokirurgi näytti minulle tietokonekuvia päästäni ja niissä olikin ihmettelemistä, sillä ne näyttivät alkuun vain sekavilta lankakeriltä. Pullistuma, mikä oli läpimitaltaan 5-6 millimetriä, oli koilattu onnistuneesti. Verkko oli kasvanut kuten pitikin, mistä oli aihetta olla iloinen. Toinen epäilty pullistuma ei ollut itse asiassa edes pullistuma, vaan ainoastaan suonen paksumpi tyvi. Seuraava kontrolli sovittiin syksylle 2018.
Vertaistukea ja koulutusta
Maaliskuussa oli kaksi koulutusta osin päällekkäin. Helsingissä 18.3. järjestettiin kokemuspuhumisen kurssi. Siellä pidettiin kotitehtävän pohjalta ”koe-esiintyminen”. Sain kurssilta hyvää palautetta aitoudestani, mutta kehitettävää olisi puheen rakenteessa ja liiton markkinoinnissa.
Toinen koulutus oli dialyysissa käyvien potilaiden verkkokurssi. Lähipäiviäkin oli yhden viikonlopun ja arkipäivän verran ennen kokemuspuhumisen kurssia. Pidimme viikoittain palavereja netin välityksellä ja lisäksi oli kotitehtäviä. Lähipäivät pidettiin Espoossa viihtyisässä Kaisankodissa. Ympäristö oli erittäin miellyttävä ja rauhoittava. Luennoitsijoita oli kiitettävän laaja kattaus, sillä mukana oli nefrologi, ravitsemusterapeutti, psykologi sekä viimeisellä kerralla myös elinsiirtokoordinaattori. Kurssista jäi oikein kannustava kokemus. Keskityin sen tarjontaan tarmokkaasti.
Huhtikuussa tie vei Jyväskylään. 1.4.-2.4.2017 pidettiin Jyväskylässä vertaistukijoille koulutusta. Kouluttajina oli kaksi Munuais- ja maksaliiton järjestösuunnittelijaa. Koulutuksen sisältönä oli luentoja, käytännön harjoitus sekä osin ohjattua ja myös vapaata keskustelua. Täytyi allekirjoittaa kirjallinen sitoutumislomake: annoin sille mielessäni vakavan ja tärkeän merkityksen.
Oli ryhdyttävä harjoittelemaan, sillä reilun kuukauden kuluttua toukokuussa oli seuraava koetus, kokemuspuhumisen näyttö Joensuussa 11.5.2017. Paikkana oli Karelia Ammattikorkeakoulu. Torstaina kello 12 paikalla auditoriossa oli jo hyvissä ajoin perheenjäseniäni, joitakin sukulaisiani ja muutamia ystäviäni kannustamassa.
Varsinaisena yleisönä oli viidennen lukukauden sairaanhoitajaopiskelijoita, heitä opettava lehtori sekä liiton järjestösuunnittelija ja henkilökohtainen mentorini Helena Rokkonen. Keskityin powerpointilla jäsentämässäni esityksessä erityisesti rakenteeseen ja markkinointiin, eli niihin osa-alueisiin, joista olin saanut kokemuspuhumisen kurssilta kehittävää palautetta. Annoin luennossa vaatimattomasti sanottuna kaikkeni. Likimain tunnin pituisessa koosteessa käytiin läpi kolme vuotta kestänyt tieni pitkäaikaissairaana. Esitys meni oikein hienosti, sillä sain suosituksen valtakunnalliseen kokemuspuhujaverkostoon. Sain suorituksestani myös kirjallisen arvion. Kokemuspuhuminen on minun lajini. Haluan tulevaisuudessa tehdä juuri sitä ja olla tukemisen kehittämisessä mukana. Haluan jakaa omat kokemukseni ja olla mahdollisimman laaja-alaisesti hyödyksi muille. Nämä ovat tavoitteet, joille haluan antaa täyden panokseni.
Karjala kutsuu
Henkilökohtaisessa elämässäni tapahtui toukokuussa suuri muutos. Pitkä parisuhteeni päättyi lopullisesti eroon. Ei ole tarpeen avata syitä ja juuria sen enempää. Riittäköön toteamus, että näin siinä kävi. En halunnut jäädä enää Espooseen vaan pakkasin tavarani ja muutin takaisin toukokuun lopussa kotiseudulleni Joensuuhun. Se tuntui antavan uutta energiaa, sillä asuuhan siellä valtaosa sukulaisistani ja ystävistäni!
Dialyysien tahdissa tapahtui myös pieni muutos, sillä tohtori ehdotti, että kokeilisimme neljää dialyysia viikossa. Kokonaistuntimäärä olisi sama kuin Daily-dialyyseissakin.
Näissä tunnelmissa alkoi kesäni.
