Ensiksi oli Kyllä Elinluovutukselle -kampanjavideon kuvaukset. Minua kysyttiin mukaan Munuais- ja maksaliitosta edustamaan elinsiirtoa odottavan tunnelmia. Suostuin silmänräpäyksessä ja koin itseni etuoikeutetuksi. Video kuvattiin Helsingin keskustassa pienehkössä kahden henkilön toimistossa. Meininki oli rentoa ja samaan aikaan hyvin ammattimaista. Minua haastateltiin tai oikeastaan jutustelimme kahvittelun ohella. Isot kiitokset Rookie Stories:n Jussille ja Joelille!
Seuraavaksi oli kokemuspuhujien/kouluttajien/toimijoiden täydennyskoulutus. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Koulutus oli kaksipäiväinen: aloitimme liiton toimistolla josta siirryimme laivalle. Täynnä virtaa kotiuduin ja valmistauduin tuleviin tapahtumiin.
Antoisan koulutuksen jälkeen oli aika siirtyä kentälle: minut kutsuttiin Turkuun MuSa-päiville joka tarkoittaa munuaissairaanhoitajien koulutuspäiviä, jotka olivat valtakunnalliset. Tapahtumassa oli myös tuttuja sairaanhoitajia Helsingistä ja Joensuusta. Puheenvuoroni aihe oli kuntoutuskokemukseni. Käytin termiä peura ajovaloissa mutta jäin kun jäinkin eloon. Koulutuspäivät olivat hoidetut hienosti.
Turun keikan jälkeen sain pitää kaksi luentoa sairaanhoitajaopiskelijoille: toinen ryhmä oli juuri aloittanut opintonsa ja toinen oli pilottiryhmä joka opiskeli sisätautien hoitotyötä tiimioppimisen menetelmällä. Tilaisuudet olivat erilaisia, nautin molemmista. Koin olevani merkityksellinen ja saamani palaute oli innostavaa!
Marraskuussa alkoi koulutus jonka suhteen tunnen olevani kuin Liisa ihmemaassa. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri ( HUS) järjestää tiloissaan kokemusasiantuntijavalmennuksen joka kestää toukokuuhun saakka jolloin saan pätevyyden. Valmennukseen haettiin erillisellä lomakkeella ja haastateltiin aivan kuin mihin tahansa työhaastatteluun. Hyvä asia! Löin pöytään osaamiseni ja kerroin vahvuuteni. Tulin valituksi! Se oli hieno hetki.
Valmennus on hieman laaja-alaisempaa kuin kokemustoimijuudessa mutta molemmissa on sama ydin: oma kokemus ja oma tarina. Käytössämme on kaksi Laurea amk:n lehtoria sekä jo valmistunut kokemusasiantuntija jotka toimivat valmentajinamne. Kirjoitamme oppimispäiväkirjaa ja saamme kotitehtäviä erillisen oppimisympäristön kautta. Niin valmennettavat kuin valmentajat ovat innostavia ja motivoituneita. Emme todellakaan ole tulleet leikkimään vaan katseemme tulevat olemaan tulevaisuudessa ja palvelujen kehittämisessä. Lähipäiviä on kerran kuukaudessa ja joka kerta käsittää oman kokonaisuutensa.
Tällä hetkellä tunnen olevani motivoitunut, iloinen ja kiitollinen. Karmeiden nenäverenvuotojen jälkeen olen saanut olla terve yhtä verenmyrkytystapausta lukuunottamatta josta selvittiin antibiooteilla. Dialyysit pyörivät sairaalalla omatoimisten yksikössä kolmesti viikkoon. Olen saanut lääkäriltä luvan palata kotihoitoon mutta en vielä tiedä mitä tekisin asian suhteen. Rohkaisevaa on se, että pistän pitkän tauon jälkeen kanyylit ihooni itse. Se on ollut henkisesti iso askel.
Saan hirveästi voimaa ihmisistä eri yhteyksissä. He saavat aikanaan oman erillisen postauksensa muiden osa-alueiden ohella postaussarjassa ”mikä tekee minusta vahvan” sillä minulta on kysytty tätä.
Loppuun muutama räpsy osasta tukijoukkoja joille olen valtavan kiitollinen!
Ensi kertaan!
-Erno
