Kesä oli rauhallinen ja antoisa. Ilmat olivat toki tasaisesti yhtä huonoja kaikille, mutta muuten kesässä ei ollut valittamista. Kävin dialyyseissä neljästi viikossa. Silloin dialyysi ei kestä kovin kauaa kerrallaan, koska nopeimmillaan hoidosta selvisi jopa kahdessa ja puolessa tunnissa. Rutiini muuttui alkusyksystä, kun lääkäri arvioi hiukan vähemmän riittävän ja minun pärjäävän kolmella dialyysillä viikossa. Nefrologi totesi vointini hyväksi ja elimistöni kestävän enkä epäillyt häntä. Sairauden alussa minulla oli myös kolme dialyysiä viikossa, joten muutos ei ollut aivan outo. Kolme dialyysiä vie kerrallaan toki aikaa paljon enemmän ‒ neljä ja puoli tuntia maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina. Toinen syy kohentuneen kuntoni ohella oli myös se, että potilaita alkoi tulla jonoon enemmän. Laboratoriokokeet kertoisivat, jos määrä ei olisi riittävä. Merkittävä lisähaitta oli kylläkin se, että syömisen ja juomisen kanssa olisi taas tarkempaa. Vaikuttaa kieltämättä aika paljon mielialaan ja elämänlaatuun, kun jokaista suupalaa tai kulausta ei tarvitse ajatella.
Syyskuussa eli tarkalleen 10.9.2017 minulle tuli arvaamaton, yllättävä ja hyvin kiusallinen vaiva. Nenä alkoi äkisti vuotaa verta: välillä verta valui aika rauhallisesti, mutta toisinaan tuli rajuja ryöpsähdyksiä ja aivan tyhjästä ilman varoitusta. Jäin jopa erään kerran autoon hetkeksi vangiksi, kun olin apteekkiasioilla. Nenäverenvuotokohtaus oli niin raju, ettei voinut muuta kuin koettaa tukkia sitä ja istua kököttää aloillani. Vaiva stressasi ja harmitti. Ei auttanut odottaa enää pidempään ja toivoa, että ongelma paranee itsestään. Oli mentävä sairaalaan.
Nenäverenvuoto oli kaiken kaikkiaan niin runsasta, että sillä oli melkoinen (joskin onneksi tilapäinen) vaikutus hemoglobiiniin. Päivystyksessä tulos oli ensin niinkin hyvä kuin 120 g/l. Muutaman vuorokauden aikana se laski tasaisesti, sillä vuotoja oli tuon tuosta. Lopulta hemoglobiinia oli vain 64 g/l. Sain tiputuksessa pari pussillista punasoluja avuksi. Ensiapuna oli yksinkertaisesti nenän tamponointi. Kun tilanne rauhoittui, pääsin kotiin. Muutama päivä välissä sujui aivan ilman ongelmia, mutta sitten verenvuoto alkoi äkäisesti uudelleen. Sairaalassa pääsin tarkempiin tutkimuksiin korvapoliklinikalle. Nenä puudutettiin monella piikillä ja tähystettiin. En pysty muistamaan, milloin olisi koskenut niin paljon. Se kipu oli aivan järkyttävä kokemus, ehkä pahin tähän mennessä; niin kuin pään sisällä olisi ollut jokin kuuma rauta ja silmät valuivat vettä solkenaan. Niinpä siis sairaalan päivystyksen, tarkkailun ja korvapoliklinikan kautta kuljettuani kirurgi päätti tehdä minulle nukutuksessa leikkauksen, sillä vaivan aiheuttajaksi paljastui selvä rakenteellinen vika. Minulla on vino nenäharjanne ja nenässä melko iso, vuotamiselle altis suoni. Lisäksi nenäontelot ja -käytävät olivat todella kapeat. Lääkäri näki leikkauksen olevan ainut keino ja muutenkin tarpeen. ”Ei ole järkeä elää kipujen kanssa ja hankaloittaa elämää muutenkaan”, hän sanoi juuri ennen toimenpidettä.
Vinon nenäharjanteen suoristamisen ja suonen sulkemisen jälkeen tilanne parani. Tunnin kestänyt leikkaus sujui oikein hyvin enkä tarvinnut sen jälkeen kipulääkkeitä. Pieni pakotuksen tunne vaivasi, mutta muuten ei ollut valittamista. Viikko leikkauksen jälkeen oli kontrollikäynti, jolloin nenästäni otettiin pois ompeleet sekä silikonimuoviset muottipillit, joiden kautta ilma kulki sieraimista. Kaikenlaista harmia sitä onkin! Pahinta oli vuotamisen ennustamattomuus, sillä se saattoi alkaa aivan milloin ja missä tahansa ja kestää pitkään. Se teki olon jopa hiukan vainoharhaiseksi, kun ei tiennyt, milloin se taas alkaa. Hyvä, että siitä päästiin!
Olen saanut olla aktiivinen. Syksyn aikana tapahtui yhtä ja toista: Kyllä Elinluovutukselle -kampanjavideo, kokemuspuhujien täydennyskoulutusta sekä MuSa-päivät (munuaissairaanhoitajat) Turussa ja luentoja Karelia Amk:ssa. Mutta niistä ensi kerralla tarkemmin. Kaiken kaikkiaan mieli on kiitollinen. Läheiset tukevat ja sosiaalisen median kautta on tullut paljon rohkaisevia kommentteja. Lisäksi tietysti hoitohenkilökunta ansaitsee oman kiitoksensa. Hoito on ollut kohdallani erinomaista. Voikaa hyvin, iloista ja valoisaa mieltä pimenevään alkutalveen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti